Table of Contents

Kotelosieniin kuuluvan Mycocaliciales-lahkon lajit ovat pieniä, mustia ja nuppineulamasia. Lahkon lajeista hämmästyttävän suuri osa on erikoistunut kasvamaan erilaisilla putkilokasvien pihkamaisilla eritteillä. Terpeeniset ja fenoliset pihkat ovat useimmille sienilajeille myrkyllisiä, mutta Mycocaliciales-lahkon lajeista monet näyttäsivät jopa käyttävän pihkaa ravintonaan. Tämä ainutlaatuinen ekologia näyttäisi olevan evolutiivisesti hyvin vanhaa alkuperää, sillä 20-40 miljoonaa vuotta vanhoissa meripihkapaloissa säilyneet fossiiliset lajit muistuttavat suuresti nykyisiä pihkalla kasvavia lajeja. Mycocaliciales-lahkoon kuuluu myös lahopuulla ja jäkälien tai viherlevien yhteydessä kasvavia lajeja. Tässä väitöskirjassa tutkittiin erityisesti pihkalla kasvavien Mycocaliciales-lahkon lajien monimuotoisuutta, ekologiaa ja evolutiivisiä sukulaisuussuhteita. Tutkimus perustuu näytteisiin, jotka on kerätty eri puolilta maailmaa. Näytteistä on tutkittu mikroskooppisia rakenteita ja niitä on analysoitu erilaisilla DNA:han perustuvilla menetelmillä. Tutkimuksen tuloksena kuvataan yhteensä seitsemän uutta pihkalla kasvavaa Chaenothecopsis-lajia Pohjois-Amerikan ja Euroopan havumetsävyöhykkeeltä, trooppisesta Afrikasta ja lehtimetsävyöhykkeeltä Kiinasta. Näistä lajeista neljä kasvaa koppisiemenisten puiden pihkalla ja kolme havupuiden pihkalla. Tutkimuksessa esitellään myös kaksi meripihkasta löytynyttä fossiilista Chaeonothecopsis-lajia, toinen Eoseeni- ja toinen Oligoseenikaudelta. Niiden sukulaisuussuhteita ja rakenteita verrataan nykyisin eläviin lajeihin. Useiden lajien ja kehityslinjojen fylogeneettisiä sukulaisuussuhteita sekä pihkalla kasvamisen ekologian evoluutiota tarkastellaan monipuolisesti. Lisäksi tutkimuksessa esitellään useita uusia kemiallisia ja rakenteellisia tuntomerkkejä, joita voidaan käyttää lahkon lajien tunnistamisessa ja tieteellisessä kuvaamisessa.