Table of Contents

This thesis investigates Finnish criminal trials that involve people from cultural minorities through the use of ethnographic methods. The study examines how those involved in criminal trials actively mobilise the notion of culture, on one hand, yet reproduce an image of law and its subjects as acultural and without context, on the other. Through analysing the processes of culture construction and deconstruction in courts, this study adds to theoretical discussions on legal knowledge production and to methodological debates on the ethnographic study of law. In studying the details of legal knowledge production regarding cultures taking place in courts, it challenges the essentialisation of legal knowledge that has been furthered in much of the previous research on cultural diversity in law courts and stresses the benefits resulting from the use of courtroom ethnography when studying law. First, this study examines how, and by whom, the notion of culture is interpreted and mobilised in Finnish courts. The analysis reveals that cultures and cultural identities are discussed and contested in courts by judges, litigants, and lawyers, but also by eyewitnesses, interpreters as well as indirectly by the Finnish parliament. This process ties into imagining the “cultural other” but also the “cultural normal”, and it leads into reproducing stereotypical notions of cultures and cultural identities. Secondly, this study investigates the deconstructions of culture taking place in courts through analysing the practices in which the socio-cultural background of litigants and legal institutions are erased. These practices, it is concluded, draw on the law’s commitment to particular ideals regarding legal subjectivity, neutrality and equality. Finally, this study draws attention to the institutional logics of the Finnish court system and examines the hegemonic idea of dispute resolution that characterises criminal trials. As for practical implications, the findings lead into considering whether the involvement of trained cultural experts could contribute towards making the discussions regarding cultural backgrounds in trials more transparent and informed, and if allowing witnesses to swear by their god would, in some cases, be advisable. Kulttuuri käräjillä : etnografinen tutkimus kulttuurin de/konstruoimisesta suomalaisissa tuomioistuimissa. Väitöskirjassa tutkitaan etnografisin menetelmin suomalaisia rikosoikeudenkäyntejä, joissa on osana henkilöitä vähemmistökulttuureista. Tutkimuksessa tarkastellaan, kuinka rikosoikeudenkäynteihin osallistuvat henkilöt toisaalta aktiivisesti valjastavat kulttuurin käsitettä eri tarkoituksiin ja toisaalta luovat kuvaa laista ja sen toimijoista kulttuurittomina ja kontekstistaan vapaina. Näitä kulttuurin de/konstruoimisen prosesseja analysoimalla väitöskirja osallistuu teoreettisiin keskusteluihin oikeudellisen tiedon rakentumisesta ja metodologisiin keskusteluihin lain etnografisesta tutkimisesta. Tutkimalla oikeudellisen tiedon rakentumisen yksityiskohtia tutkimus haastaa oikeudellisen tiedon essentialisointia, jota on edistetty suuressa osassa aiempaa tutkimusta liittyen kulttuuriseen monimuotoisuuteen tuomioistuimissa. Väitöskirja myös alleviivaa etnografisen lain tutkimuksen hyötyjä. Tutkimuksessa tarkastellaan ensiksi, miten, ja keiden toimesta, kulttuurin käsitettä tulkitaan ja käytetään suomalaisissa tuomioistuimissa. Analyysi osoittaa, että kulttuureista ja kulttuuri-identiteeteistä keskustelevat ja kiistelevät oikeudessa paitsi tuomarit, asianajajat, vastaajat ja asianomistajat, myös silminnäkijätodistajat, tulkit ja epäsuorasti Suomen hallitus. Tämä prosessi kiinnittyy ”kulttuurisen toisen” mutta myös ”kulttuurisen normaalin” kuvitteluun, ja se johtaa usein kulttuuristereotypioiden uusintamiseen. Toiseksi väitöskirjassa tarkastellaan kulttuurin dekonstruoimista oikeudessa kiinnittämällä huomiota käytäntöihin, joissa vastaajien ja asianomistajien mutta myös oikeusinstituutioiden sosiokulttuurinen tausta häivytetään näkyvistä. Väitöskirjassa todetaan, että nämä käytänteet nojaavat lain erityisiin tulkintoihin oikeussubjektista, neutraaliudesta ja yhdenmukaisuudesta. Lopuksi tutkimuksessa kiinnitetään huomiota suomalaisen tuomioistuinjärjestelmän institutionaaliseen logiikkaan ja tarkastellaan rikosoikeudenkäyntien hegemonista käsitystä riidanratkaisusta. Tutkimustulosten mahdolliset käytännön hyödyt liittyvät kulttuuriasiantuntijoiden hyödyntämiseen ja todistajan vakuutukseen. Tutkimustulokset antavat aihetta pohtia, voisivatko koulutetut kulttuuriasiantuntijat tehdä oikeudessa käytävistä kulttuurikeskusteluista läpinäkyvämpiä ja asiantuntevampia, sekä voisiko jumalan nimeen vannomisen salliminen todistajille olla joissain tapauksissa suositeltavaa.