Table of Contents

Palsat ovat turvekumpuja, joiden ydin ei sula kesälläkään. Palsoja esiintyy subarktisilla palsasoilla, jotka ovat ikirouta-alueen reunoilla sijaitsevia ekologisesti arvokkaita suoalueita. Ilmaston lämpenemisen odotetaan aiheuttavan nopeita muutoksia palsasoihin. Tämä tutkimus arvioi ilmastonmuutoksen mahdollisia vaikutuksia palsojen esiintymisalueeseen Fennoskandian pohjoisosassa 2000-luvulla. Tutkimuksessa kehitettiin tilastollisia bioklimaattisia levinneisyysmalleja, joilla ennustettiin tulevaisuudessa palsoille soveltuvia alueita. Palsojen esiintyminen johdetaan malleissa indikaattoreista, jotka perustuvat lämpötilaan ja sademäärään. Analysoimalla bioklimaattisten levinneisyysmallien herkkyyttä lämpötilan ja sademäärän muutoksiin muodostettiin vaikutusvastepintoja. Näitä käytettiin mallien toimivuuden arvioimiseksi, kun mallit ekstrapoloitiin koskemaan muuttuneita ilmasto-olosuhteita. Vaikutusvastepintojen avulla pystyttiin määrittelemään uusia kriteereitä mallien luotettavuuden arvioimiseksi perinteisten arviointimenetelmien lisäksi. Tutkimus tarkasteli erityisesti vaihtoehtoisia tapoja luonnehtia tulevaisuuden ilmastoa, vaihtoehtojen käyttämistä vaikutusmalleissa sekä tapoja kvantifioida epävarmuutta vaikutusennusteissa. Ilmastonmuutosennusteet laadittiin globaalien ja alueellisten ilmastomallien perusteella ja tarkasteltiin niistä vaikutusmalleihin juontuvia epävarmuuksia. Tutkimuksessa kehitettiin uusia menetelmiä kytkeä vaikutusvastepinnat ilmastonmuutoksen todennäköisyysennusteisiin ja johtaa näin todennäköisyysennusteita ilmastonmuutoksen vaikutuksesta palsoihin.Tulevaisuuden ilmastoennusteisiin liittyvän epävarmuuden lisäksi vaikutusmallien rakenteelliset erot vaikuttivat olevan suuri epävarmuuden aiheuttaja ennusteissa. Kun käytettiin uusien kriteerien perusteella luotettavimmaksi arvioitua mallia, palsasoiden leviämisalueen ennustettiin kutistuvan huomattavasti 2000-luvulla ja häviävän kokonaan, jos lämpötila nousee yli 4°C verrattuna jaksoon 1961-1990. Riskiksi, että näin tapahtuu ennen vuotta 2100, arvioitiin 43% matalien päästöjen emissioskenaariolla B1 ja 100% korkeiden päästöjen emissioskenaariolla A2. Ennustetut muutokset palsojen esiintymisalueessa vaikuttanevat suuresti subarktisten soiden monimuotoisuuteen ja alueelliseen hiilitaseeseen.